Kesä 2020 on lomaa ja road trippejä moottoripyörällä.


Ajattelin pitää nyt kesällä loman. Oma jaksaminen on jo jonkun aikaa ollut hieman huonolla tasolla johtuen yksinkertaisesti siitä että olen polttanut itseni loppuun. Viimeisen vuoden aikana olen kokenut pari pienempää burnoutia ja toissa vuonna yhden isomman. Silloin menetin työkykyni. En pystynyt edes avaamaan suunnitteluohjelmaa koska aloin välittömästi voimaan pahoin. Silloin ymmärsin mitä työkyvyttömyys tarkoittaa. Pari kuukautta meni palautuessa ennen kuin työnteko alkoi taas sujumaan. En enää koskaan tahdo kokea sitä.

En muista milloin olisin viimeksi pitänyt lomaa joka ei ole sairaslomaa ja vapaapäivienkin pitäminen on unohtunut. On jotenkin vaikea jättää työt taakse ja nauttia vaan olemisesta. 

Tänä kesänä olen huomannut että mulle paras tapa irtautua töistä on moottoripyörällä ajaminen. Olen tehnyt jo muutaman päiväreissun ja nautin niistä suunnattomasti. Silloin en ajattele töitä. En suunnittele reissuja juurikaan. Saatan aamulla katsoa Suomen karttaa tutkia mielenkiintoisia teitä tai paikkoja jossa en ole käynyt. Silti lopulliset päätökset suunnasta teen risteyksissä. Edellisellä reissulla lähdin ajamaan Villähteeltä Kouvolan suuntaan ja ajoin suoraan Lappeenrantaan. Lappeenrannan torilla pidin pienen tauon, istuin penkillä ja katselin ihmisiä. Vanhempi nainen liittyi seuraani ja keskustelimme koronasta, hänen ystävistään ja entisistä työkavereistaan joiden kanssa hänellä oli tapana tavata torilla. Ihana ihminen. Hän kertoi minulle Lappeenrannan satamatorista ja kehui paikan lihapiirakoita. Päätin syödä lounaani siellä. En ole ennen syönyt Vetyä tai Atomia joka on (ilmeisesti) Lappeenrantalainen näkemys siitä miten lihapiirakka on parhaimmmillaan. Satamatorilla oli useita kojuja joista piirakoita sai. Valitsin sen jossa on eniten ihmisiä ja jonka ulkoasu oli miellyttävin. Ajattelin että ihmisten määrä kertoisi paikan suosiosta ja paikan suosion takana olisi hyvät lihapiirakat. Tilasin Vedyn, espresson ja tuoremehun. Lounas oli hyvä enkä jaksanut välittää kaloreista tai siitä että ravintoarvot kyseisessä ateriassa olivat kaikkea muuta kuin optimaaliset. Lappeenrannan satamassa oli joku kartta jota vilkaisin ja päätin lähteä ajamaan Taipalsaaren ja Savitaipaleen kautta kohti Mikkeliä. Reitti oli upea. Pysähdyin kerran Saimaan rannalle ja pidin pienen tauon. Ilman lämpötila oli mittarin mukaan 27-28 astetta. Istuin jollain laiturilla jalat vedessä ja katselin maisemaa. Saimaa on kaunis. Mikkelissä pidin taas tauon torilla. Join kahvit ja katselin ihmisiä. Ilma oli edelleen paahtava. Kahvin jälkeen lähdin ajamaan kohti Lahtea ja Villähdettä. Tankkausta lukuunottamatta ajoin suoraan kotiin. Reissu oli mukava ja opin sen verran että taukoja pitää pitää useammin ja ajoasentoa on muutettava. Selkä oli pari päivää kipeä mutta nyt se onneksi paraantumaan päin. Reissuilla mulla on mukana retkikeitin, vähän eväitä ja riippumatto jos huvittaa vaikka jäädä yöksi johonkin. Parasta on olla suunnittelematta ja mennä vaan sinne minne sillä hetkellä haluaa.